Rehab

It's like I checked into rehab, baby you're my disease.

Rihanna on oikeassa. Minä jouduin käymään läpi viikon vieroituksen, jotta pystyisin jatkamaan eteenpäin ilman sinua. Vaikka et koskaan edes ollut osa minua, luulin vain että olit. Nyt kun aivoni ovat kirkastuneet tajuan, ettei meillä ollut mitään. Minä en ollut sinulle mitään, sinä olit olevinasi minulle jotain. Minä halusin olla sinun ja sinä halusit olla sinun. Kukaan ei ollut minun. Helvetin pässi.

Mutta ei se mitään, minähän pusken eteenpäin kuin höyryveturi. Uskon siihen, että joskus asiat kääntyvät parempaan. (Vitut usko.) Karman on kai pakko joskus kääntyä. Voittaisin edes arpajaisissa, jos en rakkautta saa. Tai löytäisin maasta jonkun kolikon. Tai toimisi nyt edes tuo puhelin joskus. Mutta siihen asti tarvon eteenpäin kuin mielipuoli. Läpi näiden toisiaan muistuttavien puuduttavien päivien, kylmien iltojen ja epävireisten sointujen.

Minua raivostuttaa olla kateellinen onnellisille ystävilleni. Kun katson heidän nauruaan kumppaneidensa vierellä, hymyilen ensin, mutta sitten katkeruus tekee rintaani reiän. Mikä minussa on vikana, etten ole yksi heistä? Jopa se kusipää, joka petti minut, on nyt onnellinen. Ja millä hinnalla? No hyvin hyvin halvalla. Olen luullut, että kannattaisi elää mahdollisimman hyvin. Ei satuttaa ketään tahallaan, ei tehdä muille sitä mitä ei itselleen haluaisi tehtävän. Mutta tuntuu, että ympärilläni ne pärjäävät, jotka elävät vain omaksi edukseen välittämättä muiden kivusta. Oh, so confusing.

Mutta nyt olen vieroittunut ja edes siinä mielessä ehjempi. En enää itke huuliesi perään, menkööt vaan. Tuleehan noita. Se tulee olemaan testi kun seisot taas edessäni baarin hämärässä. Vihaan sinua ehkä vähän. Ja rakastan vielä vähemmän, mutta kuitenkin. Baby you're my disease.